Vanhan bensa-auton päästötesti jännittää monia 1990-luvun ja 2000-luvun alun autojen omistajia, koska yksi mittaus voi päättää katsastuksen hylkäykseen. Testissä mitataan pakokaasun häkä (CO) ja hiilivedyt (HC), ja tulos kertoo yllättävän paljon moottorin, sytytyksen ja katalysaattorin kunnosta. Kun tiedät, mitä mittalaite oikeasti tutkii ja miten auto valmistellaan, vältät turhan jälkitarkastuksen ja säästät 30-50 € lisäkuluissa.
Miksi vanhan bensa-auton päästötesti tehdään edelleen
Uudemmissa bensa-autoissa päästöjen valvonta tehdään pääosin OBD-järjestelmän kautta. Katsastaja lukee valmiuskoodit ja vikamuistin, ja jos järjestelmä on kunnossa, erillistä pakoputkimittausta ei aina tarvita. Vanhemmissa autoissa tällaista luotettavaa sähköistä valvontaa ei ole, tai se on niin alkeellinen, ettei siihen voi nojata.
Siksi ilman EOBD-järjestelmää olevilta bensa-autoilta mitataan päästöt suoraan pakoputkesta. Testi on osa määräaikaiskatsastusta, ja sen saa tehdä vain Traficomin luvan saanut katsastusasema. Katsastusaseman on oltava riippumaton korjaamosta: asema mittaa ja arvioi, mutta korjaukset kuuluvat autokorjaamolle.
Kyse ei ole pelkästä ympäristöasiasta. Korkea häkäpitoisuus voi tarkoittaa pakokaasuvuotoa matkustamoon, ja hiilivetyjen piikki kertoo usein sytytyskatkoista, jotka ajan mittaan tuhoavat katalysaattorin.
Häkä ja hiilivedyt mittauksessa – mitä luvut kertovat
Häkä (CO) ilmoitetaan tilavuusprosentteina. Se syntyy, kun polttoaine palaa vajaalla hapella, eli seos on liian rikas. Tyypillisiä syitä ovat vuotava suutin, rikkinäinen lambda-anturi, väärin säädetty kaasutin tai jumittunut jäähdytysnesteen lämpöanturi, joka saa ohjainlaitteen luulemaan moottoria kylmäksi.
Hiilivedyt (HC) mitataan ppm-yksiköissä (miljoonasosina). Ne ovat palamatonta polttoainetta. Korkea HC-lukema viittaa lähes aina sytytysongelmaan: kuluneet tulpat, halkeillut sytytysjohto, huono virranjakajan kansi tai vuotava venttiili.
Analysaattori mittaa samalla hiilidioksidia (CO2) ja usein myös happea. Niitä ei käytetä hylkäysrajoina, mutta ne paljastavat, onko näyte luotettava. Jos CO2 jää alhaiseksi ja happea on paljon, pakoputkistossa on todennäköisesti vuoto, joka laimentaa näytettä. Silloin mittaustulos ei kelpaa, vaikka häkä näyttäisi hyvältä.
Raja-arvot autotyypin ja iän mukaan
Raja-arvot määräytyvät sen mukaan, onko autossa säädetty katalysaattori ja milloin se on otettu käyttöön. EU:n katsastusdirektiiviin perustuvat yleiset joutokäynnin häkärajat ovat karkeasti seuraavat:
- ennen 1.10.1986 käyttöön otetut autot ilman katalysaattoria: CO enintään 4,5 %
- myöhemmin käyttöön otetut autot ilman säädettyä katalysaattoria: CO enintään 3,5 %
- säädetyllä katalysaattorilla varustetut autot, joutokäynti: CO enintään 0,5 % (uudemmissa 0,3 %)
- katalysaattoriautot, korotettu joutokäynti (vähintään 2000 r/min): CO enintään 0,3 % (uudemmissa 0,2 %)
- katalysaattoriautot, korotetulla kierrosluvulla: lambda 1,00 ± 0,03
Valmistaja on voinut ilmoittaa automallille tiukemman arvon, ja silloin käytetään sitä. HC-arvojen tulkinnassa ja tarkoissa rajoissa on ajoneuvon iästä riippuvia eroja, joten ajantasaiset vaatimukset kannattaa tarkistaa Traficomin sivuilta ennen katsastusta. Mittauksen kulusta kerrotaan tarkemmin artikkelissa päästömittaus katsastuksessa.
Käytännön esimerkki: kylmä aamu ja lyhyt ajomatka
Tyypillinen tilanne toistuu joka talvi. Vuoden 1997 Toyota Corolla ajetaan helmikuun pakkasaamuna 3 kilometrin päässä olevalle katsastusasemalle Oulussa. Moottori ei ole ehtinyt lämmetä, katalysaattori on vielä kylmä ja lambda-säätö toimii osittain avoimella piirillä. Joutokäynnin häkä näyttää 1,2 %, ja tulos on hylkäys.
Sama auto läpäisee mittauksen usein parinkymmenen minuutin maantieajon jälkeen selvästi alle rajojen. Katalysaattori alkaa toimia tehokkaasti vasta noin 300-400 asteen lämpötilassa. Kokenut katsastaja huomaa tilanteen ja antaa moottorin käydä korotetulla kierrosluvulla ennen mittausta, mutta lyhyt esilämmitys asemalla ei aina riitä korvaamaan kunnon ajoa.
Yleisimmät virheet ennen päästömittausta
Auto tuodaan kylmänä. Moottorin pitää olla normaalissa käyntilämmössä, ja katalysaattorin on oltava kunnolla lämmin. Aja vähintään 15-20 minuuttia, mieluiten vaihtelevalla kuormalla, ja mene suoraan asemalle.
Pakoputken vuotoa ei korjata. Halkeama jälkiäänenvaimentimen saumassa tai irronnut liitos imee mittauksessa ilmaa näytteeseen. Tulos on joko mitätön tai harhaanjohtava. Vuotava pakoputki on lisäksi itsessään huomautuksen tai hylkäyksen aihe.
Lisäaineeseen luotetaan korjauksena. Tankkiin kaadettu ”katalysaattorinpuhdistaja” ei korjaa kulunutta lambda-anturia tai haljennutta sytytysjohtoa. Se voi peittää ongelman hetkeksi, mutta vika palaa. Ammattilainen aloittaa sytytyksestä ja seoksesta, ei pullosta.
Moni unohtaa myös ilmansuodattimen. Täysin tukkoinen suodatin rikastaa seosta vanhoissa kaasutinautoissa ja nostaa häkää selvästi.
Myytti: vanhan auton päästöillä ei ole merkitystä
Yleinen käsitys on, että 25-30 vuotta vanhan auton päästömittaus on pelkkä muodollisuus, koska raja-arvot ovat väljät. Totuus on toisenlainen. Hyvin huollettu 1990-luvun katalysaattoriauto saavuttaa joutokäynnillä tyypillisesti 0,0-0,1 %:n häkälukeman, mikä on reilusti alle rajan.
Kun tulos on lähellä rajaa tai sen yli, vika on lähes aina todellinen ja korjattavissa. Rajojen väljyys ei ole lupa jättää huoltoa tekemättä. Toisaalta pelkkä vanha ikä ei tarkoita hylkäystä: kunnossa oleva moottori läpäisee testin vuosikymmenten jälkeenkin.
Mitä tehdä, jos päästötesti hylätään
Hylätty katsastus ei tarkoita automaattisesti ajokieltoa heti, mutta korjaukset on tehtävä ja auto vietävä jälkitarkastukseen määräajassa. Jos määräaika umpeutuu, auto on ajokiellossa, eikä sillä saa ajaa liikenteessä. Rikkomuksesta voi seurata sakko. Aikarajoista ja kuluista kerrotaan tarkemmin artikkelissa jälkitarkastus hylkäyksen jälkeen.
Korjaamolle kannattaa viedä katsastustodistus, jossa mittausarvot näkyvät. Korkea CO ja normaali HC ohjaavat etsimään vikaa seoksesta. Korkea HC ja normaali CO taas ohjaavat sytytykseen. Tämä jako säästää diagnoosiaikaa ja rahaa.
UKK
Mitataanko museoauton päästöt katsastuksessa?
Museorekisteröidyn auton katsastusvelvoite ja tarkastuksen laajuus poikkeavat tavallisesta autosta. Ehdot ja käytännöt on koottu artikkeliin museorekisteröinti ja katsastus.
Paljonko päästömittaus maksaa?
Henkilöauton määräaikaiskatsastus maksaa tyypillisesti 45-80 €. Jos päästömittaus hinnoitellaan erikseen, se lisää laskuun yleensä 30-50 €. Hinnat vaihtelevat asemittain ja paikkakunnittain esimerkiksi Helsingin, Tampereen ja Pohjois-Suomen välillä.
Voiko auton mittauttaa ennen katsastusta?
Voi. Monet korjaamot omistavat pakokaasuanalysaattorin ja mittaavat CO- ja HC-arvot muutamassa minuutissa. Se kannattaa, jos auto on käynyt epätasaisesti tai edellisessä katsastuksessa arvot olivat lähellä rajaa.
Vinkki ennen seuraavaa katsastusta
Vanhan bensa-auton päästötesti läpäistään useimmiten kolmella asialla: lämmin moottori, tiivis pakoputkisto ja kunnossa oleva sytytys. Vaihda tulpat ja tarkista sytytysjohdot hyvissä ajoin, aja auto kunnolla lämpimäksi ja korjauta pakoputken vuodot ennen katsastusaikaa. Tarkista ajantasaiset raja-arvot ja katsastusvälit Traficomin verkkosivuilta, koska säädökset voivat muuttua.